Timo Montonen Elämä merkitsee.

Tehottomuuden siunauksellisuudesta

En liene ainoa, joka ihmettelee Pariisin terroristien tehottomuutta. Ainakin neljä heistä onnistui räjäyttämään itsensä, mutta lehtitietojen mukaan näissä iskuissa kuoli vain yksi ulkopuolinen. Konserttisalin 1500 hengen yleisöstä terroristit, joita oli ainakin kolme, saivat hengiltä vain 80.  Tiedämme, että tuohon pystyy norjalainen yksinään.

Olisiko tässä koulutusviennin paikka? Suomalaisen osaamisen maailmanmarkkinoinnissa ei tunnetusti ole liikoja häpeilty eikä koettu moraalista närästystä. Valtiovallan ja yliopistojen edustajat ovat suunnanneet ponnistelujaan sellaisiin demokratian kukkasiin kuin Saudi-Arabia, Kiina ja Valkovenäjä. Rohkeasti uusiin avauksiin!

Vitsin vääntäminen tragediasta on mautonta, mutta ironia ja musta huumori auttavat näkemään onnen onnettomuudessa. Mitä jos terroristit olisivatkin olleet huimasti tehokkaampia? Itsemurhapommittajat olivat tappaneet kymmeniä ihmisiä. Konserttisalin lattialle olisi jäänyt satoja ruumiita.

Tehottomuudessa on siis omat hyvät puolensa. Tämä unohtuu useimmiten. Juuri nyt Suomen poliittinen johto kannustaa meitä kurittamalla tehokkuuteen. Mihin se johtaa?

Haen vastausta kuvittelemalla. Se on ilmaista ja siis varsin tehokasta. Kuvittelen, että opetus- ja kulttuuriministeri olisi yliopistojen ja korkeakoulujen johdon sijasta lähettänyt avoimen kirjeen terrori- ja rikollisjärjestöjen johdolle ja patistaisi niitä tehostamaan toimintaansa. Kahden erillisen ilmiön yhdistäminenhän on tunnettu pakinan keino. Kirjeen alkupuolisko voisi olla tällaista hupailua:

”Maamme on ollut historiassaan monia kertoja vaikeiden tilanteiden edessä. Kun on ollut vaikeaa, on selviytymiskeinoksi aina valittu vihamielisyyden vahvistaminen ja kansan kostonhalun nostaminen. 

Olemme jälleen tilanteessa, jossa taantumista kipeästi kaivataan. Terrorismi on ollut vaikeuksissa monta vuotta. Näyttävien terroritekojen vankat kivijalat ovat pettäneet globaalissa, nopeassa muutoksessa. Olemme jäämässä muista jälkeen. Näköpiirissä on vain hidasta tihutöiden kasvua, jos kasvua ollenkaan. Viha kasvaa, samoin joutilaisuus. Se lisää varmuutta ja syö tulevaisuudenpelkoa. Koko Eurooppaa koskeva terroristitilanne on totta myös Suomessa ja muuttaa yhteiskuntaamme pysyvästi. 

Elämme aikaa ja hetkeä, jossa taantumiskykymme ei saa yskiä. 

Pienenä kansana näivettymisemme perustuu tulevaisuudessakin terroristeihin. Tietämättömyyteen, huippuaseistukseen, vihamielisyyteen. On vihattava enemmän kuin muut vihaavat, ja raivostuttava nopeammin kuin muut. 

Terrorin politiikkaa tehdään nyt poikkeuksellisen vaativassa toimintaympäristössä. Meidät tunnetaan maailmalla erityisen toimivasta sissi-, soluttautumis- ja sabotaasijärjestelmästämme. Hieman liian uinuva tyytyväisyys näkyy nyt, kun globaali kilpailu on kiristynyt. Viimeaikaiset kansainväliset ja kotimaiset terroriteot osoittavat, että suhteellinen kilpailuetumme on heikentynyt. Nuorten ja aikuisten osaamattomuudessa on isoja puutteita. Itsemurhapommittamisen halukkuuden nousu on hiipunut, samoin terroristisolujen muodostamisen nousu. Muut rynnäköivät kovempaa, räjäyttävät uutta yllättävän nopeaan. Meidän terroristilaitoksemme on kovin sirpaloitunut, ja tuhotyö on jakautunut liian moniin, resursseiltaan ja vaikuttavuudeltaan keskinkertaisiin soluihin. 

Maailman huipulle tähtäävä terroristijärjestö ei voi olla tyytyväinen eikä tyytyä tilaan, jossa sen korkein huippu - soluttautuminen ja tuhoaminen - yltää kyllä hyvään, mutta ei maailman kärkeen. 

Ennen nykyistä terroritalouden niukkuuden aikaa panostukset terrorijärjestöihin ja pommien räjäyttämiseen kasvoivat huomattavasti vuosien ajan. Kävikö meille niin, että oletimme terrorin tason ja vaikuttavuuden kohenevan tasatahtia voimavarojen lisääntymisen kanssa? Kansainvälinen vertailu osoittaa, että resurssien puute ei ole keskeinen ongelmamme, vaan niiden tehoton hyödyntäminen. Saamme samalle rahalle vähemmän vastinetta yhteiskunnan haitaksi kuin tärkeimmät verrokkimaamme. 

Tämän tilanteen edessä kutsun teidät, arvoisat terrori- ja rikollisjärjestöjen tärkeimmät vaikuttajat, mukaan työhön, jonka päämääränä on nykyistä laadukkaampi, kansainvälisempi, vaikuttavampi ja tehokkaampi tuhotyölaitos. Tavoitteemme on, että suomalainen terrorismi on vuonna 2025 kansainvälisesti kilpailukykyinen, mahdollistaa korkeaan osaamiseen perustuvan suomalaisen yhteiskunnan vahingoittamisen ja tuottaa hävitystä globaalien ongelmien jatkamiseen. 

Julkisen talouden säästöt tuntuvat myös terrorismissa ja rikollisuudessa. Leikkaukset pakottavat meidät miettimään, miten käytämme 3,2 miljardia euroa kavallettua rahaa terrorismiin ja rikollisuuteen nykyistä järkevämmin. Tarvitaan laaduttomuutta, tehottomuutta ja vaikuttamattomuutta lisääviä uudistuksia. Toinen vaihtoehto on näivettymisen tie. Sitä jos kuljemme, emme kykene pitämään parhaita terroristeja Suomessa emmekä houkuttelemaan ulkomaisia huipputerroristeja tänne.”

Riittää jo! Näitä tekstin muunnoksia tehtiin lapsena. Jätettiin kertomuksesta sanoja pois ja muut saivat keksiä niiden tilalle mitä mieleen tulee tietämättä ympäröivää kontekstia.

Silloin nauratti. Nyt ei.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Olivat todellakin tehottomia ja länsimaille välitetyt kuvat taistelijoista sapeleineen ja kalashnikoveineen antaa näistä Isis -taistelijoista amatöörimäisen kuvan. Tälläkin tavalla saavat kyllä valtaa ja rahaa itselleen. Tehokkuus tulee sitten ehkä ajan myötä kasvamaan, mikäli saavat taistelukoulutusta.

Toimituksen poiminnat